Amstaffeille saatiin poikkeuksellisesti indeksit, vaikka lonkkakuvaustuloksia on vasta hieman yli 600. Rodun lonkkatulosten keskiarvo on kertyneen aineiston mukaan indeksirotujen huonoimmasta päästä eli 2,6. Amstaffin tyypillinen lonkka on siis lähempänä C:tä kuin B:tä. Dalmatiankoirilla lonkkakuvaustuloksia on tähän mennessä kertynyt 1331, ja rodun keskiarvo on 1,8 eli B:n paremmalla puolella.
Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytymisaste on kummallakin rodulla melko korkea: amstaffeilla 0,40 (keskivirhe 0,06) ja dalmatiankoirilla 0,34 (keskivirhe 0,05). Pelkkään omaan tulokseen perustuvan indeksin arvosteluvarmuus on periytymisasteen perusteella amstaffilla 63 % ja dalmatiankoiralla 58 %. Sukulaistulokset lisäävät indeksin varmuutta. Koiran indeksi saattaa muuttua päivityksestä toiseen, jos se saa lisää sukulaistuloksia. Arvosteluvarmuus ilmoitetaan Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä sulkeissa indeksin perässä. Mitä korkeammaksi arvosteluvarmuus kasvaa, sitä vähemmän indeksi enää muuttuu. Indeksien päivitys tehdään yhtäaikaa kaikille laskennassa mukana oleville roduille, noin kahden kuukauden välein.
Uusia rotuja otetaan mukaan laskentaan sekä rotuyhdistysten aktiivisuuden että kuvausmäärien ja indeksien tarpeellisuuden mukaan. Pääsääntöisesti rotu on päässyt mukaan laskentaan, kun kuvaustulokset lähestyvät tuhatta kappaletta. Kyynärindeksien laskemiseen tarvitaan suurempi aineisto kuin lonkkaindeksien, koska kyynärnivelten kohdalla kuvaustuloksista on vaikeampi saada esiin niihin vaikuttavaa periytyvää osaa.
Indeksejä tulkitaan niiden suuruusluokan mukaan. Muutaman pisteen heitto indeksissä päivityskertojen välillä on koiran jalostusarvon kannalta merkityksetön.
Rodun indeksien keskiarvo on 100, joten yli sadan koira on jalostusarvoltaan keskiarvoa parempi. Kun yhdistelmän uroksen ja nartun indeksien keskiarvo on yli 100 (tai summa yli 200), ovat pennut odotusarvoltaan rodun keskitasoa parempia.